Matkankohkaajan plokikirja perjantaina 5.12.
Huippua fiilistä Selkien harjun huipulta!
Kukonlaulun aikaan herättyäni pistin pärisemään
ja klo 7.25 olin aivan valmis... Paitsi että lompakon rotjake oli
kadottanut itsensä! Seurasi kuumeinen etsintä (tulokseton
sellainen, lompakko pysyi piilossaan) jonka seurauksena olin jo vähän
myöhässä ja sitten kiireesti roijjasin puolivaltakuntaa eli 80%
bändin äänilaitteistosta huurteiseen Blinky -autooni. Huurteenpoisto-operaation jälkeen rämäytin kohti Noljakan ylämaita josta
nappasin kyytiin päivän kuvaajamme Satun!
 |
| Kuski, kuvaaja ja kuvautin valmiina lähtöön! -ainakin melkein ;) |
Suuremmitta sattumuksitta pöräytimme hieman
kiertoreittiä Kitaristi Teemun takapihalle jonne paukahtivat myös
Hannen Hanne-biilillä itse Hanne ja paukutusten mestari Urho.
Viimeiset soittimet ja romppeet tunkaistiin autoihin ja sitten menoksi
kohti Selkien kylää! Kahden auton saattueemme eteni läpi sankan
sumun noinniikkaan idän suuntaan. Selkien harjun mahtavat näköalat
pysyivät yhtä piilossa kuin mököttävä lompakkoni eli sumu oli
sielläkin sakea. Iloiset opettajat ja oppilaat saivat sumun
kuitenkin unohtumaan.
 |
| Vartti enää keikkaan, JEEEEEE!! :) |
Viritimme äänilaitteistomme (kevyt setti, kolme
kitaravahvistinta) koulun saliin mutta sitten pakenimme kiireen
vilkkaa koulun itsenäisyysjuhlan juhlavastaanoton (hurjaaaan
pitkäääät sanaaaaat) tieltä eskariluokkaan. Eskariluokassa
viritimme kitarat, omaa ääntämme, meikkejä, hiuksia yms
RANTTALIRALLI -kuosiin. Ja kadonnut lompakkoni löytyi bändisälää -kassistani! Miten se oli sinne joutunut? :D Harjoittelimme muutaman kappaleen siellä
luokassa ja sitten saimme luvan palata tyhjenneeseen juhlasaliin.
Rehtori sanoi että heillä on hieno pyörivä katsomo ja niin
olikin, kun saavumme saliin pari opettajaa käänsi tuoleja salin
takaosaan päin! :D Vähänkö herkkua oli kun matkassa oli kuvaaja
Satu, joka saattoi suoraan kuunnella kuuluvatko kummatkin kitarat
riittävästi tai saako Hannen laulusta selvää! :)
 |
| Riffi-sankari Teemu :D |
Välittömästi kun oppilaat ja opettajat
hupsahtivat saliin syntyi bändin ja yleisön väliin väreilevä
energiayhteys (pelinörttime Urho ja Teemu löytäisivät tälle
varmasti hyvän termin) joka kesti koko keikan läpi. Neljän
viimeisen biisin ajan kaikki oppilaat taputtivat ja tömistivät,
tunnelma oli oikeasti katossaan!!! Selkien keikkareissu oli mahtava
päätös tämän syksyn keikkailulle, meille jäi mielettömän hyvä
mieli! :D Joka kerta on haikea lähteä ihanalta Selkien koululta ja
jättää hyvästit kauniille kylälle ja korkealle harjulle. Hei hei
Selkie, toivottavasti ensi keralla tavataan hieman selkeämmässä
säässä (heheheheeeeeee).
 |
| Bändi sanoo että me ROKATAAN täällä taas, Selkie! |
We'll be backie! (back = selkä, selkie = backie... Huono) Aika lopettaa tähän. Matkamestari over and out!
Matkanjohtajan plokikirja torstaina 27.11.
Rentouttavaa oli lähteä liikenteeseen vasta klo 11 mutta harmitti että Hanne ei päässyt mukaan keikalle. Koska musiikki-iskun kohteena oli Kuorevaaran kyläkoulu Polvijärven huudeilla lähdimme matkaan kevyillä keikkavarustuksilla, luotimme siihen että RANTTALIn poikkööristä lähtee ääntä ihan riittävästi ilman vahvistustakin ;) Matkaa ei ollut onneksi kuin 30 kilometriä ja aikaa riittävästi (eksymisvara). Menomatka sujui huumoria viljellen ja tulevaa keikkaa läpikäyden. Olin käynyt Kuorevaaran koululla muutamia kertoja satusetäkeikoilla, joten en ollut vaivaantunut tarkistamaan koulun osoitetta ja matkareittiä etukäteen. Tällä kertaa muistini pelasi hyvin ja saavuimme keikka paikalle superajoissa :)
Siinäpä kuva koulusta. Koulun hiekkakentällä uskalias olisi voinut yrittää luistella luistimilla; niin peilijäätä se oli. Onneksi saatoimme ajaa suoraan ovelle kantamaan soittimet ja äänekkäät toistolaitteet sisälle. Ajoissa olemisessa on kaksi huonoa puolta: 1. Jää paljon aikaa odottamiseen ja 2. se kenen luo olet menossa voi olla kiireinen. Näin kävi meille, kaikilla opeilla oli tunnit kesken ja jouduttiin odottelee alkuun et saatiin esiintymispaikka selville ja sit odottelee et se paikka vapautu oppitunnin alta (mielikuva: se luokka ryömii pois oppitunnin alta ja se oppitunti jää paikoilleen möllöttämään, hehehe).
Meidän esiintymispaikka oli koulun yläkerrassa (minulle tuttu tila) ja klo 12 maissa saimme kannettua itsemme ja soittimemme perille. Koska koululla on vain 17 oppilasta + opet, ei meidän tarvinnut raivata paljon pulpetteja sivummalle. Sitten viriteltiin soittimia, vahvistimia ja minun hiuksia. Kaikki oli valmista ja aikaa jäi vielä ennen kuin yleisö marssi sisään, mitä siis teimme? Tietysti pelleilimme, kehitimme jamittelubiisejä ja keksimme hauskoja ideoita. 13.15 kuului ovelta koputus ja yleisömme marssi sisään. Vaikka kaksi ikkunaa oli auki niin yläkerran luokka oli kuin sauna, ja keikan aikana hikoilimme litratolkulla (ainakin minä froteekankaisessa jumpsuitissani).
Keikan päätyttyä olin ylpeä soitostamme mutta onnellinen siitä, että sain vaihtaa normaalit kuteet ylle. Vaikka lapset ja opet selvästi nauttivat meidän show'stamme, niin paras palaute tuli kuitenkin kun olimme saaneet tavarat eteiseen: koulun siivooja tuli kiittämään keikasta, sanoi että oikein mukavaa musiikkia ja kyllä lapset pitivät kovasti. Tuollainen palaute lämmittää aina sydäntä. Blinky taas koulun ovelle, soittimet ja muusikot autoon ja kohti kotia ja uusia seikkailuja. Kotimatkaa häiritsi ainainen keikkaväsy, RANTTALIRALLIn kohdalla se on kymmenkertainen normaaliin nähden ;) Iso kiitos Kuorevaaran koulun huipuille oppilaille ja opettajille, toivottavasti pääsisimme sinne uudestaan! Keikkavastaava ja matkanjohtaja kuittaa, kiittää ja kumartaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti